Omistajuuden perinteinen kuva keskittyy isojen suomalaisten yritysten suuromistajiin, jotka
keikkuvat iltapäivälehtien verotietolistoilla vuodesta toiseen. Tosiasia on kuitenkin se, että näiden
ns. pörssirikkaiden lisäksi omistajuutta on monen muunkinlaista.
EK:n Suomalaisen omistajuuden toimintaohjelmassa erilaiset omistajuudet luokitellaan kuuteen
luokkaan. Ehkä perinteisimpiä esimerkkejä omistajuudesta ovat omistajayrittäjät ja perheyrittäjät.
Näissä keskeistä on, että omistaja itse tai hänen sukulaisensa on ollut mukana perustamassa
yritystä. Näissä omistajan rooli voi olla hyvinkin aktiivista, ja voidaan olla jopa päivittäin tekemisissä
operatiivisen päätöksenteon keskellä. Instituutiosijoittajat ovat yrityksiä, jotka omistavat osia
toisista yrityksistä ja tarjoavat pääasiassa pääomaa vastineeksi omistusosuudesta. Jotkin
instituutiosijoittajat ovat toki aktiivisempia. Osakesäästäjät, eli arjen omistajat ovat kotitalouksien
säästäjäsijoittajia, jotka voivat sijoittaa osakkeisiin tai osakerahastoihin. Pääomasijoittajat tuovat
pääoman lisäksi myös kyseisessä yrityksessä tai tilanteessa tarvittavaa osaamista. Bisnesenkelit
eroavat pääomasijoittajista oikeastaan vain aktiivisuutensa puolesta. Bisnesenkelit pyrkivät
olemaan aktiivisesti mukana yrityksen kehittämisessä.
Kuten tästä listauksesta huomataan, monenlaista omistamista tarvitaan. Älä ymmärrä minua
väärin, toki hienot soolo-suoritukset ovat sallittuja, mutta todennäköisyys onnistua ja varsinkin
kasvaa on joukkueena suurempi. On monta tietä hyvän omistamisen Roomaan.
Itsestään selvä esimerkki tästä on perheyhtiö, jossa omistajuus hajautuu yli sukupolvien. Omistus
ei tällöin aina ole päätös, vaan sen voi myös periä. Toinen esimerkki on nykyinen työni
Konstsamfundetin toimitusjohtajana. Näen päivittäin sen voiman mikä yleishyödyllisessä
yhteisössä voi parhaimmillaan olla kun kootaan hallitusta tai muita luottamuselimiä. Hyvän asian
eteen moni on valmiimpi sitoutumaan kuin pelkän rahan takia. Toimin myös terveyspalveluyritys
Coronarian puheenjohtajana ja olen yli kymmenen vuoden ajan saanut seurata miten alunperin
opiskelijakaveripiirin projektista on määrätietoisesti kasvatettu ammattimainen ja menestyksekäs
kasvuyritysperhe. Omistajakuntakin on monimuotoistunut matkalla. Nyt kevään ja kesän aikana
Alandian vastavalittuna puheenjohtaja olen tutustunut Ahvenanmaalaiseen yhteisöön syvemmin.
Pienen kunnan kokoinen saari on omistamisen suurvalta jossa voi käsinkosketeltavasti tuntea
yhteisön voiman. Omistajuus on monelle sydämen asia.
Yhteistä kaikille yllämainituille on se että omistaminen tuo ihmisiä yhteen ja yhdessä myös tehdään
hyvää omistajuutta. Tietenkin tässä piilee myös riski. On huolehdittava siitä, että omistajat ovat
yhdessä positiivinen eteenpäin työntävä voima. Esimerkkejä vastakkaisesta on myös helppo
löytää.
Monenlaiselle omistajuudelle siis tosiaan on tarvetta. Vaikka uutisissa pyörii paljolti omistaminen
suuromistajan roolissa, kannattaa sitä katsella myös muusta näkökulmasta. Jos haluat lukea lisää
suomalaisesta omistajuudesta, tsekkaa EK:n Suomalaisen omistajuuden raportti täällä.
—
Stefan Björkman on pitkän linjan toimitusjohtaja ja hallitusammattilainen. Hän on ollut mukana
Hyvä Omistaja -projektissa alusta alkaen ja toiminut raadin jäsenenä jo useampana vuonna.
Björkman toimii Konstsamfundet Föreningenin toimitusjohtajana.