Joitain vuosia sitten sain pyynnön ryhtyä hallituksen puheenjohtajaksi. Aiemmista kokemuksista viisastuneena olin hieman varuillani. Yrittäjät olivat myös toistensa kavereita sekä töissä yrityksessä eri rooleissa. Yksi heistä oli toimitusjohtaja. Kaksi muuta hallituksessa. Kaikki varoitusvalot loistivat punaista. Miksi ryhtyä moiseen, josta ei voisi seurata muuta kuin umpisolmu?

Kävimme kuitenkin perusteellisen keskustelun ja vakuutuin siitä, että yrityksen yli viisitoista vuotta aiemmin perustaneet yrittäjät olivat tosissaan ja he halusivat antaa järkevän roolin ulkopuoliselle hallituksen puheenjohtajalle.

Kaikki vihasimme byrokratiaa, mutta päätimme kuitenkin kirjata kaksi asiaa parille A4:lle ja päädyimme seuraavaan:

1. Hallituksen työjärjestys. Siinä kerrattiin miten hallitus kutsutaan koolle, milloin tausta-aineisto toimitetaan ja konkreettinen rajanveto siitä, mitkä asiat toimitusjohtaja päättää ja mitkä hän tuo hallitukseen.
2. Omistajien ohjeistus hallitukselle. Hallituksen puheenjohtajana keskustelin erikseen kaikkien kolmen perustajan kanssa siitä, mitkä olivat päätavoitteet ja missä kulki ne riskinoton tai toiminnan muutosten rajat, joissa hallitus tekisi viisaasti kysyessään neuvoa omistajilta. Tämä toistettiin joka vuoden alussa ennen hallituksen strategiatyön aloittamista.

Kyseessä eivät siis olleet muodolliset osakassopimukset vaan käytännön lyhyet työpaperit selkeyttämään työnjakoa. Työnjako ja roolit olivat selkeät eri asiayhteyksissä: normaalia liiketoiminnan pyörittämistä, hallitusasiat ja omistaja-asiat. Viisi vuotta myöhemmin on helppo todeta, että homma toimi. Konserni kasvoi ja kannatti.

Puun ja kuoren välistä löytyi hyvin toimintavapautta ja hyvä rooli olla rakentamassa suomalaista kasvufirmaa.

Kirjoittaja on Stefan Björkman, Eteran toimitusjohtaja. www.etera.fi