Perinteisesti uskomme, että pääoma on Suomessa niukka resurssi. Maailmassa ja Suomessa on kuitenkin runsaasti pääomaa, onhan osakkeiden hintakehitys eriytynyt yritysten reaalisesta kehityksestä. Teorian mukaan runsas tarjonta laskee hyödykkeen hintaa, mutta se ei näytä koskevan pääoman hintaa eli tuottovaatimuksia. Investoinnit ovat keskittyneet tehokkuutta lisääviin investointeihin, joiden tuotto on ollut hyvä ja riskitaso alhainen. Tätä ilmiötä tarkastellessaan Clayton M. Christensen ja Derek van Bever toteavat kirjoittamassaan HBR:n artikkelissa The Capitalist’s Dilemma, June-July 2014, että kapitalistit eivät näytä enää olevan kiinnostuneita kapitalismista. ”Pääoma ja rahoitus syövät strategian joka päivä aamiaiseksi.”
Omistajien ja sijoittajien välillä on merkittävä ero
Omistajat ovat sitoutuneet pitkällä aikavälillä omistamaansa yritykseen ja sen kehittämiseen. He pyrkivät valitsemaan mahdollisimman hyvän hallituksen ja sitouttamaan johdon omistajien tavoitteisiin. Tärkeimmät omistajat istuvat usein omistamansa yrityksen hallituksessa tai valitsevat sinne luottohenkilöitään. Sijoittajilla on portfolio, jossa on usein kymmenittäin yrityksiä. Sijoittaja pyrkii maksimoimaan ensisijaisesti oman portfolionsa arvon. Vaikka hekin toki yrittävät vaikuttaa hallitukseen ja johtoon, he haluavat säilyttää vapautensa tehdä nopeitakin päätöksiä yrityksen tilanteen muuttuessa. Tästä syystä he eivät voi mennä omistamiensa yritysten hallituksiin. Jos omistaja yrityksen tuloksen heikentyessä panostaa tilanteen analyysiin ja korjaaviin toimenpiteisiin, sijoittaja pakenee tunnistaessaan ongelmat ja myy osakkeensa.
Kolmenlaista pääomaa
Christensenin näkemyksen mukaan pääomaa on kolmenlaista: vaeltavaa pääomaa, arkaa pääomaa sekä kasvuinvestointien vaatimaa yrittäjyyspääomaa. Vaeltavalta pääomalta puuttuu koti, se haluaa irtaantua nopeasti sieltä minne se menee sitoutumatta pitemmäksi ajaksi. Arka pääoma välttää riskejä, hyväksyy vain hyvin turvallisia sijoituskohteita kuten Saksan valtion lainoja tai säilyttää pääoman kassavaroina. Vain yrittäjyyspääoma hyväksyy sen, että ottamalla kohtuullisia riskejä voi pitemmällä aikavälillä kasvaa ja saavuttaa keskimääräistä korkeampia tuottoja.
Pörssiyritysten investoinneista
Talouselämä-lehti selvitti numerossaan 37/2015 sukuyhtiöiden ja pörssiyritysten investointeja. Vuonna 2014 Talouselämän 500 suurimpiin yrityksiin lukeutuvien pörssiyritysten investoinnit olivat vain 3,8 prosenttia liikevaihdosta, eli merkittävästi vähemmän kuin 2008 (5,2 %). Ei siis ihme että näiden yritysten kasvu oli vuonna 2014 negatiivinen. Sukuyhtiöissä, joissa aidot omistajat tekevät ratkaisut, investointitaso oli pysynyt vuonna 2014 aivan samalla 2,2 prosentin tasolla kuin vuonna 2008. Voimme olettaa, että suurin osa investoinneista on ollut tehokkuusinvestointeja, joiden tuotto tulee kustannusten leikkauksista, ja edelleen henkilöstön vähennyksistä, jotka viime aikoina ovat olleet jokapäiväisiä uutisia.
Economist-lehti kirjoittaa numerossaan 24.10.15 siitä, että sijoittajat ja johto ovat uudelleen ottaneet pääroolin pörssiyhtiöissä. Pörssiyhtiöt ovat lehden mukaan menettäneet elinvoimaansa, johto on jälleen asettamassa omat intressinsä omistajien intressien edelle. Yritykset ovat myös keskittyneet tuloksen tekemiseen kasvun kustannuksella. Esimerkiksi amerikkalaiset S & P-indeksiin kuuluvat yritykset ovat pystyneet kasvattamaan voittojaan viimeiset kolmekymmentä vuotta 8 prosenttia vuodessa. Vasta parin viimeisen vuosineljänneksen aikana trendi on kääntynyt. Jatkossa tuloksia tuskin enää pystytään nostamaan ilman kasvua.
Omistajat ovat nyt avainasemassa sekä yksittäisissä yrityksissä että Suomen taloudessa
Jos meillä on sadoittain startup-yrityksiä, jotka ovat tunnistaneet mielenkiintoisia kasvusegmenttejä, niitä täytyy olla myös vakiintuneiden yritysten lähialueilla. Lisäksi lähialuelaajentumisen riskit ovat merkittävästi alhaisempia kuin mentäessä aivan uuteen liiketoimintaa. Jos omistajat väittävät, että nyt ei ole oikea aika edetä, he ovat väärässä. Juuri nyt, kun muut yritykset keskittyvät tehokkuusinvestointeihin, aloitteen tekevä yritys saa helposti etulyöntiaseman muiden arastellessa ja kääntäessä katseensa sisäänpäin.
Kasvu edellyttää yrittäjyyttä
Kasvu edellyttää yrittäjyyttä, kykyä tunnistaa mahdollisuuksia ja hyödyntää niitä. Jos sitä puuttuu omistajilta, heidän pitäisi valita sellainen hallitus, jossa sitä on. Me emme aina voi luottaa siihen, että johto ehdottaa itsenäisesti riskejä sisältäviä kasvuoptioita. Johto tarvitsee ohjenuorakseen selkeän, määrätietoisen ja dynaamisen suunnan, joka innostaa ihmisiä ja sitouttaa koko organisaation yrittäjyyteen. Christensenin sanoin: omistajat, innostukaa jälleen kapitalismista!
Kirjoittaja on Matti Lainema, yrityskonsultti, sijoittaja, kirjailija ja Boardman-partneri. Kirjoitus on alunperin julkaistu Boardmanin blogissa 29.11.2015.