Aika ajoin maailman valtaa kultakuume, jossa kollektiiviseen harhaan joutunut sijoittajakunta syöksyy sopulina yhden ja ainoan idean perään. Vuosituhannen vaihteessa elettiin internetkuplan aikaa, ja yrityksiä rankaistiin, mikäli niiden rahan tuhlaamistahti (eng. burn rate) oli liian hidas. Sijoittajan rahoille piti antaa pikainen, mutta armoton loppu. Ainoastaan maailmanlopun menon musiikki loppui, ja moni jäikin siinä tuolileikissä istuimetta.

Nyt ollaan sairastuttu tautiin, jossa metsästetään yksisarvisia. Tuo tarujen ihmeolento on herännyt henkiin liikemaailmallisessa muodossa, jossa yrityksen arvo, valuaatio tulee saada mahdollisimman nopeasti kymmennumeroiseksi, miljardiin. Pois alta risut ja männynkävyt, miljardi häämöttää. Kun metsästetään taruolentoa, takuuvarmasti tässäkin leikissä jää monelle ainoastaan työn ja maksamisen ilo.

Ison veden takana, piiperäisessä laaksossa on saatu ensimmäisiä merkkejä siitä, ettei satuolentoihin kannata loputtomasti uskoa. Esimerkiksi monissa jakamis- ja alustatalouden juggernauteissa on lehtitietojen mukaan tehty uusia rahoituskierroksia edellisiä pienemmillä arvostustasoilla. Suurilla odotuksilla lastatut rahoituskierrokset toistensa jälkeen ovat osoittautuneet vääriksi, ja uutta rahaa saa ainoastaan entistä kovemmilla ehdoilla.

Se mikä ei näissä rahoituskierroksissa ulospäin näy on, että rahoittajat ovat ottaneet käyttöönsä enenevässä ns. exit kermankuorinta -politiikan (eng. liquidation preference). Rahaa annettaessa sijoittajat vaativat esimerkiksi, että heidän tulee saada kolme kertaa rahansa takaisin ennen kuin muut saavat yhtään mitään. Kun tekee riittävän monta rahoituskierrosta, riittävän huonoilla ehdoilla, perustajille jää yritysmyynnin yhteydessä jaettavaksi ainoastaan muistoja.

Järkevän, mutta riittävän, kasvun hakeminen saattaa olla paras peliliike silloin kun muut painavat sarviotsaisen hevosen perässä. Suuren tuoton ja suuren riskin maailmassa on aina tilaa niille rahoituksen hakijoille, jotka ’ainoastaan’ tuplaavat liikevaihtonsa kolmen vuoden välein. Se kun vaatii kasvuun prosentteja hyvän liköörin verran vuosittain, noin 25%. Jägermeisterin tuhti 35% lihottaa yrityksen jo 2.5-kertaiseksi kolmessa tilikaudessa.

Kenellepä ei Jägermeister kelpaisi?

Kirjoittaja on Kim Väisänen, Start-up sijoittaja ja koti-isä.